Miksi minusta tuli kuntavaaliehdokas? - Katariina Styrman
Pages Menu
TwitterRssFacebook
Categories Menu

Posted by on Feb 24, 2017 in Blogi, Uusi Helsinki, Yhteiskunta | 0 comments

Miksi minusta tuli kuntavaaliehdokas?

Miksi minusta tuli kuntavaaliehdokas?

Kuntavaaleihin on aikaa enää kuusi viikkoa: ehdokaslistat sulkeutuvat ensi viikolla, ja siitä alkaa kampanjoinnin näkyvin vaihe. Olen itse kuntavaaliehdokas SDP Helsingin listalla, ja moni on kysynyt, miksi olen lähtenyt ehdolle. Kunnallinen päätöksenteko näyttäytyy monelle sekavana ja etäisenä asiana, mikä Helsingin kokoisessa kaupungissa on ihan todellinen ongelma. Kuitenkin juuri kaupunginvaltuustossa päätetään monista kaupunkilaisille tärkeistä, arkisista asioista: koulujen perustamisesta, päiväkotihoidon resursseista ja uusien teiden rakentamisesta.

Minä haluan ehdokkaana rakentaa parempaa Helsinkiä, jossa kaikilla asukkailla on hyvä olla. Kampanjani kantavia teemoja ovat oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo sekä uusi, kehittyvä Helsinki. Konkreettisia tavoitteitani ovat muun muassa päiväkotipaikkojen parempi saatavuus, kohtuuhintainen asuminen ja sähköisten palveluiden laajentaminen. Voit lukea tavoitteistani lisää täältä.  Puolueeni on SDP, sillä minulle ihmisten yhdenvertaisuus ja globaali oikeudenmukaisuus ovat tärkeitä arvoja. Kerron laajemmin omasta taustastani ja puoluevalinnastani blogikirjoituksessani Miksi minusta tuli demari?

Miksi siis minusta tuli kuntavaaliehdokas? Ensinnäkin uskon, että ihmisten pitää pyrkiä itse vaikuttamaan omiin asiohinsa. Olen ollut aktiivisesti mukana erilaisissa yhdistyksissä ja vapaaehtoistoiminnassa niin opiskeluaikana kuin myöhemminkin. Sekä työ- että vapaa-ajan toiminnan pohjalta olen kokenut vaikuttaja ja kykenen kaupunginhallinnon vaatimaan syvälliseen ja välillä hektiseenkin päätöksentekoon. Kunnalliseen vaikuttamiseen osallistuminen päätöksentekijänä olikin siis minulle luonteva askel.

Toiseksi, olen huolestunut monista yhteiskunnan kehityssuunnista, jotka viime aikoina ovat olleet vallalla. Erityisesti eriarvoistuminen on todellinen uhka, sillä se syö yhteiskunnallisia rakenteita. Tuloerojen kasvu ja asuinalueiden jakautuminen “hyviin” ja “huonoihin” vie uskoa yksilön tasa-arvoisista mahdollisuuksista. Helsingissä pitää pystyä huolehtimaan kaikista asukkaista, oli heidän taustansa tai tulotasonsa mikä tahansa. Tarvitsemme kohtuuhintaisia asuntoja ja hyviä palveluita kaikille. Syrjäytymistä ehkäistään pitkäjänteisellä ruohonjuuritason työllä: hyvällä tiedotuksella, ennaltaehkäisevillä palveluilla ja  aktiivisella puuttumisella epäkohtiin. Nämä kaikki vaativat tahtoa, mutta ovat toteutettavissa.  Meidän pitää ottaa rohkea asenne, eikä voivotella eriarvoistumista ikäänkuin se olisi jokin hallitsematon luonnonvoima.

Kolmanneksi, rakastan Helsinkiä. Se on pieni suurkaupunki, jossa luonto, palvelut ja elävä kaupunki kohtaavat. Se on kasvava ja kehittyvä kaupunki, jossa pitää olla mukava asua. Haluan olla mukana tekemässä siitä vielä parempaa ja ihanampaa kotia meille kaikille.

 

Leave a Reply

%d bloggers like this: