Merkittävä siivu ehdokkaan ajasta kuluu vaalikoneiden täyttämiseen. Vaalikoneita on useita, valtakunnallisesti suurin satsaus lienee Ylellä ja paikallisesti Helsingin Sanomilla. Vaalikoneiden kysymyksiin vastaaminen on monestakin syystä työlästä. Ei ihme, että vaalikone on monelle ehdokkaalle tuskaisa työmaa. Koska moni on minulta kysynyt, miksi vaalikoneet ovat niin vaikeita ja miksi niihin välillä tulee niin outoja tuloksia niin ajattelin jakaa oman kokemukseni asiasta.
Ensinnäkin, vaalikoneissa kysytään hyvin laajasti kysymyksiä elämän eri osa-alueilta. Kuntavaalikoneissa pyydetään ottamaan kantaa esimerkiksi eutanasian laillistamiseen, mikä ei sinällään liity millään tavalla kunnalliseen päätöksentekoon. Moni kysymys kartoittaakin ehdokkaan maailmankuvaa ja ajatuksia laajemmista yhteiskunnallisista asioista. Näihin kysymyksiin voi olla kuitenkin hyvin vaikea muotoilla vastauksia, jos ei ole perehtynyt aihepiiriin tai pohtinut asioita etukäteen. Äänestäjän kannalta voi olla kätevää, jos koneessa on “hyppää yli”-mahdollisuus: silloin voi keskittyä vain itselle tärkeisiin kysymyksiin ja tarkastella muita vastauksia myöhemmin.
Toinen vaikeus liittyy kysymyksenasetteluun: moni kysymys perustuu kahteen, erilliseen väitteeseen. Tällöin vastaaminen on hankalaa, kun kaikki vaihtoehdot vaikuttavat vääriltä. Esimerkiksi kysymys “Helsingin kävelykeskustaa on laajennetta rakentamalla keskustatunneli” sisältää jo itsessään kaksi eri väitettä: kävelykeskustaa on laajennettava ja keskustatunneli on rakennettava. Jos kannattaa kävelykeskustan laajentamista, mutta ei keskustatunnelia, mikä on oikea vastaus?
Kolmanneksi, osa kysymyksistä on rehellisen populistia. Kysymys lähtee liikeelle esimerkiksi siitä, että joku väestöryhmä on ongelma ja sen osuutta on rajoitettava kaupungissa. Tähän vastaaminen ja vastauksen perustelu rajatulla vastaustilalla on turhauttavaa. Yhdistettynä edellämainittuihin erillisiin väitteisiin näistä saadaan välillä aivan hulvattomia vastauksia.
Oma osansa on vaalikoneiden tekninen toteutus, joka on hyvin vaihtelevaa. Tänä vuonna Ylen vaalikone sisälsi mahdollisuuden tehdä kolme videota. Harmi vain, että videot piti kuvata Ylen omalla sovelluksella joka kaatuili koko ajan. Monelta huolella tehdyt videot katosivat bittiavaruuteen. Puhumattakaan siitä, että kun 10000 kuntavaaliehdokasta täyttää vaalikonetta ja lataa vaalivideoita samanaikaisesti, loppuu palvelinkapasiteetti ja kukaan ei saa mitään tehtyä.
Ehdokkaat lähtökohtaisesti haluavat antaa itsestään hyvän ja harkitsevan kuvan. Silloin vaalikoneisiin haluaa panostaa ja vastata mahdollisimman tyhjentävästi. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Siksi oma neuvoni äänestäjille on: jos ehdokkaan vastaus jää ihmetyttämään, kysy ihmeessä lisää! Ehdokkaat ovat iloisia, kun äänestäjä on kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Ja vaikka et äänestäisikään kyseistä tyyppiä, ainakin olet ottanut asioista selvää. Silloin voi hyvillä mielin tehdä äänestyspäätöksen.
Ai niin, ne vaalikoneet. Vastaukseni Ylen koneeseen löytyvät täältä.
Kuva: Aina ei vaalikoneen tekijältäkään kaikki onnistu.
