Tahaton lapsettomuus koskettaa joka viidettä pariskuntaa, tulevaisuudessa jopa joka neljäs pariskunta kärsii tahattomasta lapsettomuudesta. Kansainvälisten adoptioiden määrä on vähenemässä, joten sekään tie ei ole tae lapsen saamisesta. Syntyvyys on laskenut viitenä vuonna peräkkäin. Nyt tarvitsemme toimia, jotta lapsettomuuden hoito on myös tulevaisuudessa mahdollista kaikille lapsettomuudesta kärsiville tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta.

Lapsettomuutta hoidetaan lääketieteen keinoin, mutta lapsitoiveen toteutumattomuus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kaikilla elämän osa-alueilla. Huolestuttavasti tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että lapsettomuus on lisääntynyt erityisesti matalasti koulutettujen, matalatuloisempien naisten joukossa. Tähän vaikuttavat sekä taloudelliset että sosiaaliset syyt.  Jonot julkiseen lapsettomuushoitoon ovat pitkät etenkin pääkaupunkiseudulla, ja hoitoihin hakeutuminen vaatii sekä henkistä että fyysistä jaksamista.

Tuore sote-palveluiden valinnanvapautta ja rahoitusta koskevat ehdotus (Brommels & al. 2016) linjaa hedelmöityshoitojen kannalta kahta merkittävää asiaa: 1) osa erikoistason terveydenhuollon palveluista voi valtion ja maakuntien päätöksillä tulla valinnanvapauden piiriin ja 2) yksityisten terveyspalvelujen kela-korvaukset poistuvat. Molemmat asiat vaikuttavat merkittävästi tahattomasti lapsettomien mahdollisuuksiin saada tarvitsemiaan hedelmöityshoitoja. Käytännössä kela-korvausten poistuminen tulee vaikuttamaan ainakin aluksi siihen, että julkiset hedelmöityshoitoklinikat kuormittuvat edelleen. Erityisesti HUS on jo kovan paineen alla.

Ellei julkisiin hoitoihin ohjata lisää rahaa, tarkoittaa se  joko jonojen pitenemistä entisestään tai hedelmöityshoitohin pääsyn kriteerien tiukentamista. Jo nyt klinikoilla on hiukan erilaisia tulkintoja kriteereistä kuten siitä, kuinka monta lasta voi hoitoon tulevalla parilla olla ja lasketaanko esimerkiksi adoptoitu lapsi tähän kiintiöön. Tällä hetkellä sekä naisparit että itselliset naiset on jo kustannussyistä rajattu käytännössä julkisten hoitojen ulkopuolelle rajaamalla palveluvalikoimaneuvoston päätöksellä hoidot luovutetuilla sukusoluilla ulos. Mikäli ikäkriteerejä vielä tiukennetaan, on se yhdessä pitenevien jonojen kanssa tuhoisa yhdistelmä. On vaarana, että tilanne aiheuttaa kasvavaa eriarvoisuutta ihmisten välille.

Toinen suuri asia on oikeus sairausajan palkkaan. Voimassaolevat säädökset eivät tällä hetkellä yksiselitteisesti edellytä hedelmöityshoitoihin osallistuvan oikeutta palkalliseen sairauslomaan, ja työnantajat tekevät erilaisia tulkintoja asiasta. Työnantajat eivät aina katso osallistumista hedelmöityshoitoihin palkallisen sairausloman perusteina. Tämä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Erityisesti alemmassa tuloluokassa tämä voi olla merkittävä tekijä perheen talouden kannalta. Tahatonta lapsettomuutta ei voida pitää itse aiheutettuna sairautena. Hedelmöityshoitoihin pääsyn edistäminen sekä taloudellisen ja psykososiaalisen kuormituksen lieventäminen hoitojen aikana ovat satsaus yhteiskuntamme tulevaisuuteen aikana, jolloin syntyvyys laskee ja huoltosuhde heikkenee. Tarvitaan siis yhteneväiset säännöt hedelmöityshoitoihin myönnettävien sairauslomien määrittelemisestä palkalliseksi sairauslomaksi.

Hedelmöityshoitojen järjestäminen onkin ratkaistava tavalla, joka ei heikennä hoitoja tarvitsevien mahdollisuuksia päästä hedelmöityshoitoihin.

 

PS. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry ajaa lapsettomien asiaa ja tuottaa palveluita lapsettomuutta kokeneille. Simpukan edunvalvontatoimintaan ja linjauksiin voit tutustua kotisivuilla. Voit tukea toimintaa myös lahjoituksella tai liittymällä jäseneksi.