Suomen perhevapaajärjestelmän uudistaminen on viime aikoina ollut tapetilla: oman mallinsa ovat julkistaneet niin SAK, AKAVA kuin nyt viimeisimpänä Elinkeinoelämän keskusliitto. EK:n perhevapaamalli perustuu vapaiden jakamiseen vanhempien kesken sekä perhevapaiden keston leikkaamiseen. Toisin kuin esimerkiksi SAK:n mallissa, EK:n mallissa ei ole joustoa. Voikin sanoa, että EK on tehnyt mallinsa työelämän, ei perheiden tarpeet keskiössä.
EK:n mallissa perhevapaamallissa on kummallekin vanhemmalle varattu 6kuukautta ansiosidonnaista aikaa. Lisäksi äidille on varatti yhden kuukauden “raskauskuukausi” ja isälle 18 päivää vapaata lapsen syntymän yhteyteen. Ansiosidonnainen aika on mallissa 13,6 kk eli hieman nykyistä 12,7 kuukautta pidempi. Näiden lisäksi mallissa on vapaasti jaettava kuuden kuukauden hoitovapaa. Hoitorahan taso sama kuin nyt.
Merkittävä ero muihin malleihin ja nykykäytäntöön on se, että EK:n malli käytännössä rajaa lapsen kotona hoitamisen enintään 18 kuukauteen. Muissa malleissa on esitetty mahdollisuus jakaa tuki osa-aikaiseksi, jolloin kotonaoloaika pitenee.
EK:n perhevapaamalli ei siis lisää vaan pikemminkin vähentää joustavuutta, sillä se rajaa vanhempainvapaan 18 kuukauden maksimiaikaan. Tämä on hyvin lyhyt aika; mikäli toinen vanhempi ei pidä koko vapaataan, kotonaoloaika on käytännössä vielä lyhyempi. Tätä ei voi pitää joustavana tai lapsiperheiden valinnnanmahdollisuutta lisäävänä mallina.
EK painottaa, että mallista on laskettu koituvan 115 miljoonan euron säästö ja tämä säästö kohdennetaan päivähoidon kehittämiseen. Malli myös tasaa perhevapaiden kustannuksia naisten ja miesten alojen välillä. Tämä varmasti on totta: moni vanhempi toivoo voivansa hoitaa lasta kotona yli vuoden ikäiseksi ja silloin kumpikin vanhempi käyttää oman osuutensa. Mallissa ei kuitenkaan anneta mahdollisuutta olla kotona lapsen kanssa kauemmin kuin 1,5 vuoden ikään. Tätä ei voi pitää järkevänä rajauksen myöskään lasten yksilöllisen kehityksen kannalta. Lisäksi malli voi aiheuttaa myös työnantajan kannalta epäedullisia tilanteita. Jos esimerkiksi työtekijän uusi perhevapaa on alkamassa pian toisen päättymisen jälkeen, on vanhemman silti mentävä välissä töihin vaikka niin työnantajan kuin vanhemmankin kannalta olisi järkevää jatkaa ensimmäisen lapsen kotihoitoa.
Itse kannatan lämpimästi työelämän tasa-arvoistumista ja naisten työssäkäynnin lisäämistä. Esimerkiksi SAK:n mallissa on otettu laajasti huomioon työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Vaikka se kannustaakin työelämän palaamisen osa-aikaisen työn helpottamisen kautta, se myös mahdollistaa että halutessaan vanhemmat voivat hoitaa lastaan kotona kolmen vuoden ikään asti. EK:n perhevapaamalli on tähän verrattuna joustamaton eikä se sovi perheiden erilaisiin tarpeisiin.
Kuva: esimerkkejä EK:n perhevapaamallin käytöstä.
