Kolme pointtia koulutusleikkauksista - Katariina Styrman
Pages Menu
TwitterRssFacebook
Categories Menu

Posted by on Oct 18, 2016 in Blogi, Yhteiskunta | 0 comments

Kolme pointtia koulutusleikkauksista

Kolme pointtia koulutusleikkauksista

 

Tällä hallituskaudella päätetyt koulutusleikkaukset ovat poikkeuksellisen rajuja ja niiden seurannaisvaikutukset ovat vielä arvioimatta. Alla kolmeen kohtaan tiivistettynä, miksi leikkaaminen koulutuksesta ei kannata.

 

1. Etupainotteiset leikkaukset estävät sopeuttamisen.

 

Koulutusleikkauksia on tehty jo ennen tätäkin hallituskautta. Nyt, toisin kuin aiemmin, leikkaukset on tehty suoraan etupainotteisesti. Leikkaukset on tehty niin rajuina ja nopeasti että yliopistoille ei käytännössä ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoa henkilöstöä. Asteittain tai takapainotteisesti tehdyt leikkaukset sen sijaan olisivat mahdollistaneet edes näennäisen rakenteiden muuttamisen. Jos säästöt olisi haluttu tehtävän niin, että olisi karsittu aloja joissa työllistyminen on heikkoa tai joita on liikaa, olisi voitu samat säästöt ilmoittaa tehtäväksi hallituskauden lopulla. Yhden opetusalan alasajo vie käytännössä yhden tutkinnonsuoritusajan verran eli viisi vuotta, joten äkkijarrutukset eivät onnistu.

Nopea leikkausten tahti johtaa siis henkilöstön irtisanomisiin. Vaihtoehtoina on ollut irtisanoa tutkijoita, opettajia tai hallintoa. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa on irtisanottu hallintoa, eli käytännössä niitä ihmisiä, jotka ohjaavat opiskelijoita, pitävät auki kirjastoja, auttavat laboratorioissa ja neuvovat atk-ongelmissa. Tämä johtaa siihen, että muu henkilöstö joutuu jakamaan tekemättä jäävät työt ja opiskelu kärsii, kun esimerkiksi kurssisuorituksia ei viedä ajoissa rekisteriin tai tenttikirjoja ei ole.

 

 2. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa.

 

Sekä opetusministeriö että eri korkeakoulut puhuvat innovaatioiden tärkeydestä. Innovaatiot eivät kuitenkaan synny tyhjästä. Kohdennettu porkkana, esimerkiksi tutkimusrahoitus on silloin yksi keino, mutta se ei riitä ilman tarpeeksi laajaa osaamispohjaa. Tämä vaatii tarpeeksi laajaa perusrahoitusta, jolloin perustutkimukselle riittää tarpeeksi resursseja. Se vaatii myös laajaa kirjoa opetettavissa aineissa, sillä tutkijat ja opettajat eivät tule tyhjästä. Perusrahoituksen on oltava riittävä, jotta perusvalmiudet tehdä tutkimusta ylipäätään ovat riittävän kovalla tasolla. Esimerkiksi islamintutkimus oli melko lailla tuntematon Helsingin yliopiston oppiaine vielä 10.9.2001.Samaten nyhtökaura tai pelialan nousu ovat innovaatioita, joita ei ole osattu ennustaa. Emme koskaan voi täysin ennustaa, mikä ala on nouseva tulevaisuuden ala.

Tutkimusta voi ajatella kolmiona: innovaatiot ovat jotain mikä syntyy kolmion huipulla. Mitä korkeampia huippuja ja tieteellisiä läpimurtoja halutaan, sitä leveämpi allaolevan kolmion eli perustutkimuksen tulee olla. Jos tutkimus on huippua, voidaan kylkiä vähän kaventaa mutta samaan aikaan otetaan koko ajan kasvava riski sille että kärki murtuu. Jos tutkijoiden työmahdollisuudet ovat heikot, tutkimusympäristö heikkenee ja henkinen ilmapiiri kuihtuu, niin  erinomaiset tutkijat lähtevät etsimään parempaa tutkimusmaaperää muualle. Varmuudella ei voida sanoa, että kaikesta panostuksesta syntyy huipputiedettä. Sen sijaan voidaan varmuudella sanoa että vähäisellä panostuksella sitä ei synny koskaan. Vanha viisaus sanoo, että tieteen aikayksikkö on kymmenen tai sata vuotta.. Nyt näkyvät ne panostukset, joita on tehty viimeisinä vuosikymmeninä; vuosien päästä taas ne leikkaukset, jotka nyt on tehty.

 

3. Sitä saa mitä tilaa.

 

Jos tarkastellaan vain menokehitystä tai henkilöstökuluja, palkitaan korkeakouluja tutkinnoista ja muista laskennallisesti helpoista asioista, niin sitten saadaan sitä mitä mitataan. Monella alalla taloudelliset hyödyt eivät ole suoraan mitattavissa tai niitä ei ole. Sillon joku asia tuo jotain sellaista, mitä rahallisesti on hyvin vaikea mitata: sivistystä, hyvinvointia tai uutta tietoa maailmasta jossa elämme. Uusi idea saattaa olla taloudellisesti hyödynnettävissä, tai sitten ei. Se ei kuitenkaan ole uuden tiedon tarkoitus. Jos tarkastelemme vain taloudellisia seikkoja, harhaudumme yliopistojen tarkoituksesta.

Lyhyellä tähtäimellä koulutus ei tuota. Pitkällä tähtäimellä sitä ilman taas ei ole varaa olla. Jokainen viennin veturi Suomen kokoisessa maassa saadaan sillä että ollaan liikkeellä ennen muita. Emme voi kilpailla volyymilla tai hinnalla, sillä aina on maita joissa on enemmän resursseja tai ihmisiä. Edelläkävijän taas täytyy kokeilla ja uskaltaa enemmän eikä tähän ole parempaa paikkaa kuin korkeakoulut.

Leave a Reply

%d bloggers like this: