SAK julkaisi keväällä mallinsa perhevapaajärjestelmän muuttamiseksi (löydät sen tästä). Mallia oli haettu paljon muista pohjoismaista, ja se sisälsi paljon elementtejä, jotka toisivat joustoa perheiden arkeen. Tämä uudistus olisi perheille merkittävin palvelus vuosikymmeniin, sillä Suomen nykyinen perhevapaamalli on kankea eikä se huomioi perheiden moninaisuutta tai työnteon murrosta.
SAK:n esittämässä mallissa perhevapaita voida käyttää joustavasti esimerkiksi osa-aikatyön ohessa, ja myös saatavan tuen jaksotuksen voisi itse päättää. Näin perheet voisivat itse määritellä perhevapaiden pituuden sekä kuukausittain saatavan rahan määrän. Tuen joustava käyttö mahdollistaisi myös lyhytaikaisen työn vastaanottamisen. Tällä on suuri merkitys esimerkiksi pätkätöitä tekeville vanhemmille, jotka nykyisessä järjestelmässä joutuvat usein jättämään työtilaisuudet käyttämättä. Tukien hakeminen, peruminen ja muuttaminen on myös kohtuuttoman hankalaa ja byrokraattista. SAK.n mallissa myös poistetaan turha jäykkyys perhemuotojen suhteen: tukimalli toimii niin sateenkaariperheille, yhden huoltajan perheille kuin “perinteiselle” ydinperhellekin. Olin iloisesti yllättynyt, että juuri SAK oli tuottanut tällaisen mallin: ammattiyhdistysliikettä kun usein moititaan kankeaksi. NYT SAK on edistyksen aallonharjalla.
Naisten työllisyysaste Ruotsissa 25-40-vuotiaiden keskuudessa on noin 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomessa (mm. Borg & Vartiainen 2015). Merkittävä syy tähän on Suomen nykyinen järjestelmä, jossa lasten kanssa kotona olevat äidit ovat vuosikausia poissa työelämästä. Ruotsissa, jossa järjestelmä mahdollista mm. kummankin vanhemman samanaikaisen osa-aikatyön, naiset palaavat työelämään huomattavasti nopeammin.Olennainen osa mallissa on myös se, että kahden vanhemman perheissä tukea on korvamerkitty kummallekin vanhemmalle. Tämä on tehokkain tapa saada perhevapaat jakautumaan tasaisemmin ja se kannustaa isiä käyttämään oman vapaansa. Näin ollen perhevapaajärjestelmä on myös merkittävä tasa-arvoteko.
Perhevapaajärjestelmämme kaipaa perusteellista muutosta ja siirtymistä nykyaikaan. Näin suuri muutos vaatii paljon työt ja lobbaamista, sillä nykymallilla – joka ohjaa naisia pitkien hoitovapaiden kannustinloukkuihin – on vankka kannatuspohja erityisesti “perheiden valinnanvapautta” korostavien keskuudessa. Kuitenkin jo nykymallissa perheiden valinnanvapautta on rajoitettu korvamerkitsemällä noin 4 kuukautta tukien kokonaispotista äidille ja noin kaksi kuukautta isälle. SAK:n mallissa vanhempainrahasta vain kolme kuukautta on korvamerkitty erikseen vanhemmille, lisäksi synnyttävälle vanhemmalle on varattu viiden viikon raskausraha. Sinällään muutos ei siis ole kovin suuri.
Perhevapaamalli onkin ennen kaikkea poliittinen valinta: haluammeko rakentaa entistä joustavampaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa? Minä ainakin haluan, ja siksi kannatan lämpimästi muutosta.